22.10.1997

Velkajärjestelyhakemus Tampereen käräjäoikeudessa

Vuonna 1986 syntynyt A pyysi käräjäoikeuteen 19.4.1995 saapuneessa, holhoojansa laatimassa hakemuksessa yksityishenkilön velkajärjestelyn aloittamista sillä perusteella, että velkajärjestelyyn oli painavat perusteet ottaen huomioon velkojen ja niihin liittyvien velvoitteiden määrä suhteessa hänen maksukykyynsä.

Velkojista Rautalammin Osuuspankki vastusti hakemusta katsoen, että A kykeni kohtuudella parantamaan tulevaisuudessa maksukykyään selviytyäkseen veloistaan aiheutuvista menoista.

Käräjäoikeuden päätös 11.12.1995

A oli 9-vuotias koululainen, jolla ei ollut tuloja eikä varallisuutta. A:lla oli hakemuksen mukaan velkaa yhteensä 24 067,40 markkaa. Velat olivat kokonaisuudessaan erääntyneet maksettaviksi. A:n velat muodostuivat kolmesta velasta. Olennaisesti suurin, pääomaltaan 18 118,60 markkaa, oli laiminlyödystä pakkohuutokauppahuudosta aiheutunut velka. Velka oli syntynyt myytäessä pakkohuutokaupalla A:n vanhempien omistama kiinteistö, josta A:n holhooja oli hänen puolestaan tehnyt korkeimman tarjouksen. Muut velat koostuivat 5 768,80 markan vahinkovakuutusmaksuista ja 180 markan pysäköintivirhemaksusta. Nämä velat olivat aiheutuneet siitä, että A:lla oli omistuksessaan auto.

Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 9 §:n mukaan velkajärjestely voitiin myöntää velalliselle, joka on maksukyvytön, jos 1) maksukyvyttömyyden pääasiallisena syynä on velallisen maksukyvyn olennainen heikentyminen sairauden, työkyvyttömyyden, työttömyyden tai muun olosuhteiden muutoksen vuoksi pääasiassa ilman velallisen omaa syytä tai 2) velkajärjestelyyn on muuten painavat perusteet ottaen huomioon velkojen ja niihin liittyvien velvoitteiden määrä suhteessa velallisen maksukykyyn, eikä velallinen kohtuudella kykene parantamaan maksukykyään voidakseen selviytyä veloistaan aiheutuvista menoista.

A:n maksukyky ei ollut heikentynyt olosuhteiden muutoksen vuoksi. Kun otettiin huomioon A:n ikä ja velkojen määrä sekä toisaalta se, että A oli vanhempiensa elatuksen varassa, A:ta ei voitu pitää yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain tarkoittamalla tavalla maksukyvyttömänä. Kun vielä otettiin huomioon, että laiminlyötyä pakkohuutokauppahuutoa koskeva velka oli sellainen, jonka perusteella A:lla saattoi olla oikeus vahingonkorvaukseen holhoojiltaan, edellytyksiä velkajärjestelyn myöntämiselle ei ollut olemassa.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen.

Turun hovioikeuden tuomio 30.5.1996

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Sijaisjäsen, viskaali Kaivo-oja: A oli 10-vuotias koululainen. Hänellä ei ollut tuloja tai varallisuutta. Hänen velkansa olivat yhteensä 24 067,40 markkaa. Velat olivat syntyneet käräjäoikeuden päätöksessä selostetulla tavalla.

Ottaen huomioon A:n iän ja muut olosuhteet hänen oli katsottava olevan yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 3 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti maksukyvytön eli muutoin kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä.

Ei ollut myöskään pääteltävissä, että hänen tulotasonsa tulisi paranemaan ainakaan ennen hänen täysi-ikäiseksi tuloaan ja että hän useaan vuoteen kykenisi olennaisesti parantamaan maksukykyään. Lisäksi oli otettava huomioon, että velkaantuminen ei ollut johtunut A:n omasta vaan hänen vanhempiensa toiminnasta.

Lapsen elatuksesta annetun lain mukaiseen vanhempien vastuuseen ei voitu katsoa sisältyvän vastuuta lapsen henkilökohtaisista veloista. A:n huoltajina toimivien vanhempien eli hänen holhoojiensa mahdollinen holhouslain vastainen menettely lapsen omaisuuden hoidossa ei kuulunut velkajärjestelyä koskevan hakemusasian yhteydessä ratkaistavaksi. Holhouslain 50 §:n 1 momentin mukaan holhouslautakunnan oli lähinnä katsottava, että sen alaiset holhoojat asianmukaisesti pitivät huolta holhouksenalaisista ja heidän omaisuudestaan.

Näillä perusteilla A:n velkajärjestelyyn oli yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 9 §:n 2 kohdassa tarkoitetut painavat perusteet ottaen huomioon velkojen ja niihin liittyvien velvoitteiden määrä suhteessa A:n maksukykyyn. Velkajärjestelyn aloittamiselle ei ollut myöskään ilmennyt saman lain 10 §:ssä tarkoitettuja esteitä.

Sen vuoksi eri mieltä ollut jäsen kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja määräsi velkajärjestelyn aloitettavaksi sekä palautti asian käräjäoikeuteen.

Perustelut

Vuonna 1986 syntynyt A on velkaantunut siten, että hänen isänsä oli A:n vanhempien yhdessä omistamaa kiinteistöä koskeneessa pakkohuutokaupassa tehnyt korkeimman tarjouksen A:n lukuun ja maksanut kuudesosan kauppahinnasta mutta laiminlyönyt loppukauppahinnan suorittamisen. Koska maksun laiminlyömisen vuoksi uudelleen toimitetussa pakkohuutokaupassa korkein tarjottu kauppahinta oli alhaisempi kuin ensimmäisessä pakkohuutokaupassa tarjottu, A on Kuopion lääninhallituksen antamalla lainvoimaisella päätöksellä velvoitettu suorittamaan Rautalammin Osuuspankille kauppahintojen erotus 18 118,60 markkaa viiden prosentin korkoineen 2.10.1992 lukien.

Yhteensä 5 768,80 markan vahinkovakuutusmaksujen ja 180 markan pysäköintivirhemaksun suorittamisen laiminlyömisestä A:lle aiheutunut velka on käräjäoikeuden päätöksessä todetulla tavalla johtunut siitä, että A:n nimissä oli ollut auto.

Kysymys on siitä, voidaanko alaikäiselle A:lle myöntää yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) mukainen velkajärjestely.

Velkajärjestelylain 2 §:n mukaan velkajärjestely voidaan myöntää henkilölle, jolla on kotipaikka Suomessa. Tämän mukaisesti velkajärjestely voidaan myöntää alaikäiselle lapselle.

A on vailla tuloja ja varallisuutta. Siten hänellä itsellään ei tällä hetkellä ole maksukykyä suoriutuakseen veloista. Hän voisi aloittaa työnteon pääsäännön mukaan täytettyään viisitoista vuotta eli runsaan kolmen vuoden kuluttua. Käytännössä työelämään sijoittaudutaan kuitenkin yleensä huomattavasti vanhempana ammattiin valmentavan koulutuksen jälkeen eikä työpaikan saamista voida nykyoloissa pitää varmana. Lisäksi maksamattomille pääomille kertyy koko ajan viivästyskorkoa. Edellä lausuttu huomioon ottaen A ei kohtuudella kykene parantamaan maksukykyään.

Velkajärjestelylain 4 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan velallisen maksukykyä arvioitaessa on otettava huomioon myös muut velallisen taloudelliseen asemaan vaikuttavat seikat kuin sanotun momentin 1 - 4 kohdassa mainitut. Tämän perusteella voidaan vanhempien taloudellinen asema ottaa huomioon arvioitaessa lapsen maksukykyä. A:n vanhemmat ovat pysyvästi ylivelkaisia. A:n velasta aiheutuvien menojen hoitoon voitaisiin siten käyttää varoja, joita lain mukaan ei voida ulosmitata. Ottaen huomioon tavanomaiset perheen elatuksesta aiheutuvat menot A:n vanhemmilla ei ole kykyä suorittaa A:n velkoja. Siten A:n vanhemmilla ei ole sellaista maksukykyä, joka estäisi velkajärjestelyn myöntämisen hänelle.

Alemmat oikeudet ovat viitanneet laiminlyötyä pakkohuutokauppaa koskevan velan osalta siihen, että sen perusteella A:lla saattoi olla oikeus vahingonkorvaukseen holhoojiltaan. Kuitenkin hänen vanhempiensa ylivelkaisuuden vuoksi hänen mahdollisuutensa saada perityksi korvausta vanhemmiltaan olisi erittäin epätodennäköinen. Tällaista mahdollisuutta ei näin ollen voida ottaa lukuun.

A on velkaantunut omatta syyttään vanhempiensa toimenpiteiden johdosta. A ei ole ainakaan laiminlyötyä pakkohuutokauppahintaa koskevan velan osalta millään tavalla hyötynyt hänen maksettavakseen tulleesta velasta.

Edellä lausutun perusteella A on velkajärjestelylaissa edellytetyllä tavalla maksukyvytön. Velkajärjestelyyn on painavat perusteet eikä A kohtuudella kykene parantamaan maksukykyään. Alempien oikeuksien mainitsemia syitä A:n velkajärjestelyhakemuksen hylkäämiselle ei siten ole.

Velkajärjestelyn mahdollinen aloittaminen tapahtuu soveliaimmin käräjäoikeudessa.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätös ja hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan Tampereen käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia välittömästi käsiteltäväkseen.